Paluu Helvetistä

Käytiin Helvetinjärven kansallispuistossa ja siellä tietysti piti nähdä Helvetinkolu 

"Voitaisiinko me jo lähteä? Täällä kotipihassa sataa"

"Nuppu, pois polkimilta, et sinä saa ajaa, eihän sulla ole ees korttia!"

Ei pääse eksymään tieltä kun opasteita on joka kulman takana 

Bonu, Eetu ja Aada tuli meidät moikkaamaan. 

Vähänkö harmittaa, en saanut kaverikuvaa heidän kanssa! Siellä ne juoksi autojen seassa toivottamassa kaikki tervetulleeksi

Jahas... 4 km,  "helvetistä itään - kierros" .. sinne siis tassua tasssun eteen. Ja jottei kellekkään tule yllätyksenä, matkan varrella oli kätköjä, tarkemmin sanoen tällä kertaa Adventure labbeja...  vähän sama asia kuitenkin, eli geokätköilyä. 

Liikennemerkki keskellä metsää. Ollaan vähän niinkuin metsän kuninkaita ? 

Tässä se kuuluisa Helvetinkolu. Tuollainen kivikasa/rotko?  Ja tätäkö ihmiset tulee kuvaamaan?

Kolun vieressä oli näköalapaikka, aikas korkeella oltiin

"Plää plää plää, Mari koettaa jotakin selittää, mutta koetan nyt olla edes hieman kiinnostunut. Ei kuitenkaan kiinnosta sun jutut yhtään!"

Mennään taas

Ylös, alas, alas, ylös... huh 

Tästä voisi jo suuttua jos olisi herkkä koira. Minä ja Nuppu? ME ei saatu tassunjälkiä vieraskirjaan! 

..Metsämatka jatkuu, tällä kertaa pitää kääntyä vasemmalle

Pitkospuita oli reitillä jonkin verran. Yllättävän hyvin Nuppu hallitsi takatassunsa ettei ne tippuneet rakoihin. Vaarallisen isot raot!. Kenelle valitan?  Mun isot tassut pysyi hyvin lankuilla

JuomaBaari keskellä reittiä. Kiva!

Koppi365 parkkeerattiin matkaparkkiin. 

Oli muuten ainoa asuntoauto matkaparkki alueella. Parkkipaikalla oli muutama auto yötä. Saatiin olla todella rauhassa. 

Syömään syömään syömään... joko taas mennään? 

Helvetinportilla tarjolla jos jonkinmoista sapis..sapuskaa 

HEI! Näettekö!!!! Koirille: Helvetin herkku, mulle se! Mä ainakin otan sen! 

Nuo maistoivat villisikaa ja strutsia. Tilattiin yksi annos Helvetin herkkua, saatiin kaksi, ja annokset oli valtavat. Kerrankin paikka jossa arvostetaan koiran vatsalaukkua!  Vaikka ei siitä mitään iloa ollut, sain syödä max puolet omasta annoksestani, ja Nuppu ei juuri koskenut omaansa. Otetiin loppu dogibagiin.

Nyt vatsa taynnä, ja voin hetken matkoilla katsellen Helvetin luontoa. 

Aamulenkillä kävimme katsomassa kotitilan strutseja ja villisikoja. Joo, niitä joita eilen söimme, tai ehkä ei ihan samoja, koska nämä elivät vielä

Kovasti oli varoituskylttejä kaikki paikat täynnä. En mennyt kokeilemaan. Nuppu voisi kokeilla? 

Tämä ei koskenut meitä millään lailla! Saimme olla ja katsella rauhassa. 

Isoja ne strutsit on. Mä olisin niitä suunnilleen polvitaipeeseen. 

Pupu-pupuset olivat tosi kiinnostuneita Nupusta. 

Rentoa pupuilua. 

..... ja matka jatkuu. Helvetinjärvi jäi taakse, ja arvoimme seuraavaksi paikaksi Petäjäveden. Kuulemma vain siksi, että siellä ei ole käyty. No, syyhän se sekin... 

Matkalla geokätkö muistomerkillä. 

Ja seuraavalla pysähdyspaikalla seuraava kätkö. 

Just niin, ja kahvitkin juotiin paikassa jossa on kätkö. Vaikka pakko on myöntää näin koiran näkökulmasta, että nuo pysähdykset on enemmän kuin tervetulleita jalotteluja. Jatkakaa vaan samaan malliin! 

Mänttä-Vilppulassa, Serlachius-museon alueella tapasimme Lakun. Reilun vuoden vanha tyttönen. 

Sillä olisi ollut virtaa leikkiä kanssani, mutta en mä viitsinyt. 

Mä katselin alueella mieluummin näitä pieniä taideteoksia metsässä kun leikin kivan tytön kanssa. 

Ja vielä lopuksi pakolliset luontokuvat villistä Suomen luonnosta. Paitsi että nuo lampaat oli aitauksessa ;)

Mutta onneksi taas päästiin kotiin, pois Helvetistä, tänne rauhan tyyssijaan.