Muutoksia, muuttoja ja muistoja

Elämä on muutoksia, ja muuttoja, ja sitä kautta muistoja. 

Ensin mä muutin pois mun syntymäkodista. 

Ah niitä aikoja isän ja äidin helmoissa. <3 .. kunnes mut haettiin lapsuudenkotiini Hauholle

Hauholla oltiin ja elettiin lapsuus, nuoruus ja ..no, vuosia... 

Sitten me alettiin rakentaan ja jossain vaiheessa muutin pois mun lapsuudenkodista. Käytiin vaan siellä. 

.. ja nyt on MYYTY mun lapsuudenkoti ja tämä tarina kertoo muistoista joita siellä koin. 

Niitä ei enää saa uusia, koska nyt siellä asustaa ihan vallan vieraat ihmiset...

No niin: 

Mä niin muistan kun Tapanin kanssa tutkailtiin tonttimme rajoja ja mun reviiriä. 

...ja kuulkaas, aika hyvin mä opinkin rajat, mitä nyt silloin tällöin mua haettiin naapurista :( 

Mun ihan eka kerta koiven nostoa. Se oli loppukesä -15 ja mä olin niin isoa poikaa, niin isoa...  nousee jalka kepeästi vieläkin, ja ehkä jopa vähän ylemmäksi. 

Juhannus 2015: Suomen suvi, mun ihan oma vihta ja laineiden liplatus

Vuosi 2017: Samat laineet ja karannut laituri. Älkää kertoko Tapanille että todistin tämänkin tapahtuman. 

Kylvötöissä olen aina ollut omatoiminen. Mari kiittää. 

Syksyllä on sitten maasta nostettu perunoita .. ja luita!!  nam

Muutamat Yllytyshullu tapahtumatkin on vuosien saatossa järjestetty. Voi niitäKIN aikoja. 

Tässä kuvassa mun sisarukset. Mä olen toinen vasemmalta. 

Sitten seuraava Yllytyshullu pentue kävi moikkaamassa. Noi oli ihan vauvoja! 

Ja mun duuni on aina ollut vahtia kun muut uivat. Itse en itseäni kastele! 

Ruokarukouksia ei sovi unohtaa muistoista. Ruoka on elämän suola. 

Ihan tarkalleen en nyt sano oliko vuosi 2016 vai 2017 kun Murun kanssa ravustettiin. 

Saalis oli mahtava, ja nuo moikkaili mulle. Kiittivät kai, kun pääsivät märästä vedestä pois?

Sirun lempipuuhaa oli katsella sorsia. Kunhan vaan ei ala sorsimaan mua. 

Havanna-Maisakin oli muutaman kerran kylässä. Romanttinen brunssi.. aaah ja nam ( sori Figo, oot kuitenkin mun ykkösnainen) 

..Ja joulu... voi noita lahjoja. Ja niiden avaamisia. Nautin!  

Muistot heräävät näistäkin paperisilpuista. Marikin kuulemma muistaa ne sotkut. 

Duunia, duunia, duunia... Murun kanssa hoideltiin koko puukasa sisään. Aika vahva muisto on tästäkin kuinka niitä kannettiin.... 

Tämän tytön muistan. Hää kävi ainakin 50 kertaa mua katsomassa Hauholla. Rakastan. (Kuvassa on veljeni Sulon tytär)  

Ja tässä vielä viimeisin kuva Hauhon jäältä. Maaliskuu 2022, ja mä meen kohti uusia seikkailuja! 

Muistoja on vaikka miljoonia, ja niistähän voi lukea näistä tarinoista lisää. 

Nyt kohti uusia kujeita ja tekemään uusia muistoja.